Kuningatar on poissa, kauan eläköön Kuningatar! - The Queen is gone, long live the Queen!

Farha lähti tänään vehreämmille metsästysmaille 13-vuotiaana pystypäin, omilta jaloilta, arvokkaasti kuten elikin. Sielu oli vahva, mutta elimistö alkoi pettää ja hyvästien aika tuli - liian pian.

 Farha left for greener hunting pastures today at 13 years - with grace and dignity, as she lived her life. Her spirit was strong but her body tired and so came the time for our goodbyes - too soon.

Farha oli mun kaikkeni - mun ja Suomen eka aavikkosaluki, se, joka sai mut totaalisesti näihin linjoihin hurahtamaan ja joka opetti  mulle niin kovin paljon rodusta - mun kantanarttuni hengessä, jos ei geeneissä. Ennen kaikkea se oli mun Sieluni Sisar, mun Sydämeni Valtiatar, mun Uskollinen Varjoni, se mun koirista joka on aina ollu nimenomaan MUN koira, koko sielultaan ja sydämeltään MUN ja vain MUN. Ja mä SEN. Siitä hetkestä kun se 9-kuisena saapui aavikolta Suomen hyytävään helmikuuhun, me oltiin erottamattomat. En millään olisi ollut valmis siitä vielä luopumaan. Kiitos kaikesta, Aarteeni <3 <3 <3

Yö ja päivä meni kerätessä voimia antaa sen mennä edeltä niin kuin aina metsässä kun tiehen tuli mutka, ja Farha käänty katsomaan saiko mennä edeltä, lähtien mutkan taa vasta kun oli saannu luvan. Ja tiedänhän mä, niin kuin oon tienny sillonkin, että se oottaa mua siellä mutkan takana, kun mä siihen joskus tulen.

Farha ja Asheerah juoksevat yhdessä taas <3

Farha was my everything - Finland's and my first COO Saluki, who made me fall utterly in love wiith COO lines and taught me so very much about the breed. My foundation bitch in sprit, if not in genes. Above of she was the Sister of my Soul, the Queen of my Heart, my Loyal Shadow. Of all my dogs she was the one most completely MINE and MINE alone, body and soul - as I was HERS. From the moment she arrived from the desert into the harsh Finnish winter at 9 months of age, we were inseparable. I wasin no way ready to let her go. Thank you for everything, my Treasure <3 <3 <3

I spent the night and much of the day gathering the strength to let her go ahead like we did in the woods. Whenever there was a bend in the road Farha would look over at me for permission to go on and only then vanished. And of course I know, as I did then, that she would and will be there, waiting for me behind the bend when I come to it in time.

Farha and Asheerah run together again <3