Ikiliikkumaton? - Perpetual non-motion?

Mä monesti kateellisena selailen muiden blogeja ja ihmettelen muiden harrastajien tehokkuutta - mä olen aivan toivoton. Ideoita ja visioita on paljon ja pyörittelen niitä päässäni loputtomiin ennen kuin saan kerätyksiä rohkeutta itse tekemiseen. Suorituspaineita selvästikin - pelkään, ettei siitä tule ollenkaan sitä, mitä olin ajatellut, vaikei sillä pitäisi olla minkään valtakunnan merkitystä! Ainahan voi yrittää uudelleen ja mitä enemmän tekee, sitä enemmän oletettavasti oppii. Sen kun vielä sisäistäisi!

Koomista sinänsä, koska toinen harrastukseni on koirankasvatus ja nukkistelu toimii ikäänkuin terapiana ja kasvatuksen vastapainona: koirankasvatuksessa pelataan elävillä olennoilla ja virheen tekeminen voi johtaa monenlaiseen suruun kaikille osapuolille. Niinpä aina sanonkin, että nukkistelu on siitä kivaa, että kun tekee virheen, siitä ei kärsi kukaan. Sen kun tekee uudestaan. Mutta mitä ilmeisimmin mä olen vaan armoitettu neurootiko, kun nukkisjuttujakin pyörittelen, pohdin ja kyseenalaistan joka välissä :D

Ja entäs sitten, kun vihdon ryhdyn ajatustyöstä konkreettiseen askarteluun! Tänään on ollut sadepäivä ja mä oon viettänyt koko päivän askarrellen Voldemortille katosvuodetta ja takkaa. Ainakin teoriassa :D Levittänyt kaikki mahdollisesti tarvittavat materiaalit, työkalut ja liimat ympärilleni, sovittanut, mittaillut pyöritellyt ja pohtinut ja mikä on päivän saldo? Se, että oon mahdollisesti onnistunut päättämään mitä materiaaleja sänkyyn käytän ja ehkä myös sen, mistä kehyksistä teen takanreunuksen :D Eikä ku, oon mä muuten näiden tuntien aikana saanut aikaan yhden konkreettisen asian: liimasin kulmalistat sängynpohjaan :D

 Älkää ymmärtäkö väärin, kuvitteelliset lukijani, mulla on ollu oikeen rattosaa - mutta tosiaankin tuntien askarteluhetkestä ei ole jäänyt käteen kuin se sängynpohja ja materiaalivalinnat :D Eihän Roomaakaan toki päivässä rakennettu, mutta oletettavasti vähän sukkelammin sentään ;)

 I often enviously read the blogs of other dollhouse fans and marvel at their efficiency - I'm absolutely hopeless. I have lots of ideas and I turn them over and over in my mind before working up the courage to actually do something. Clearly some kind of fear of failure - that it won't live up to my vision of it, eventhough clearly that shouldn't matter in the least! If at first you don't succeed, try try again and presumably you learn through trial and error. I need to learn to leap!

Ironic actually, because my other hobby is dog breeding and doing dollhouse crafts is therapy and a counterweight:  in dog breeding you work with living beings and if you make a mistake, it can lead to a lot of misery for all concerned. I always say that making miniatures is relaxing in that here, if you make a mistake, so what? Just try again, no one got hurt. But clearly I'm utterly neurotic, since I question, ponder and rethink everything to do with dollhouses as well :D

And then, when I finally move on to actually trying to realize my ideas! It rained today and so I spent the whole day crafting a canopy bed and fireplace for Voldemort. At least in theory :D I spent hours surrounded by materials, tools and glues, measuring and pondering and what is the result of a day's work? That I have possibly decided which materials I will use for the bed and maybe also which fire surround I'll use :D Hold on, I did actually glue four pieces of strip wood onto the bottom of the piece of wood that will become the bottom of the bed :D

Don't get me wrong, my imaginery readers, I've had a blast - but that's all I have to show for it :D Rome wasn't built in a day, it's true, but I assume they were a tad more efficient ;)