Kotitontuista - On house elves

Katsokaapa tätä! Löysin toisenkin kotitontun kuljeskelemasta velhokylän liepeillä! Ei, se ei ole edesmennyt Dobby, vaikka kovasti samannäköinen onkin, vaan Dobbyn ja Winkyn salattu rakkauslapsi Dinky! Ken uskonut ois!

Dinky, vapaa kotitonttu hänkin, on isänsä suuri ihailija ja jatkaakseen isänsä vapaustaistelijain jalanjäljissä, hää on ottanut itselleen sukunimenkin, nimittäin Dobson. Nyt kun Dinky Dobson on kyllin vanha työskentelemään, on se tullut Pottereiden luo tarjoamaan palveluksiaan ja Potterit tietysti ottivat sen avosylin vastaan! Normaalisti Dinky pukeutuu vallan vaatteisiin kuten isänsä aikoinaan, mutta tässä hällä on samanlainen tyynyliina päällään kuin isällään ennen vapautumistaan, koska Dinky tuli velhokylään suoraan naamiaisista.

Look at this! I found another house elf wandering at the outskirts of the wizarding village! No, it's not the dearly departed Dobby, eventhough he looks a lot like him, but Dinky, the secret love child of Dobby and Winky! Who knew!

Dinky, a proud free elf himself, greatly admires his father and to carry on the tradition of the freedom fighter he has taken a surname, Dobson. Now that Dinky Dobson is old enough to be employed, he sought out the Potters to offer his services and was, of course, welcomed with open arms. Normally Dinky dresses in clothes like his dad before him, but here he is dressed in a pillow case like the one his father wore before he was set free, as Dinky arrived in the village straight from a costume party.

Samalla selvisi, että tuo ensimmäiseksi esittelemäni kotitonttu ei olekaan Oljo, vaan Oljon nuorempi veli Ottus. Oljo kyllä palveli Pottereita monta onnellista vuotta, mutta nukkui sitten eräänä päivänä pois silkasta vanhuudesta - Reguluksen medaljonki yhä kaulassaan. Oljo oli ensimmäinen suvustaan pitkiin aikoihin, jolta ei leikattu päätä irti seinäkoristeeksi kun se ei enää jaksanut kantaa teetarjotinta.

Veljensä kuolemasta kuultuaan, Ottus saapui ottamaan tämän paikan, sillä Ottuksen oma vanha isäntä sattui kuolemaan ilman perillisiä samoihin aikoihin. Ei Ottuskaan mikään nuori enää ole, mutta kumarasta selästä, narisevasta äänestä ja rehottavista korvakarvoistaan huolimatta vanhus on yhä virkaintoinen ja pätevä kaikissa kotitontun moninaisissa toimissa.

Vanhaa kansaa Ottus kyllä sikäli on, että sitä vallan hirvittää ajatus kotitonttujen omasta talosta (jollainen Pottereiden tontuilleen tarjoama Dobby Downs on). Siitä johtuen sille on luvattu komero portaiden alta, joka Ottuksen mielestä paljon paremmin vastaa kotintontun pesää kuin makuusali, jossa muut kotitontut nukkuvat. Pottereillahan on vanha linna, jossa heidän mielestään on aivan liikaa työtä vain parille tontulle, vaikka koko perhe toki osallistuu kotitöihin. Muutkaan tontut eivät sentään omia huoneita halunneet - modernitkin vapaat kotintontut tyytyvät mielummin kotoisaan vähään kuin hämmentävään yltäkylläisyyteen.

I also found out, that the house elf I first introduced you to isn't Kreacher after all, but his younger brother Kritter. Kreacher did serve the Potters for many happy years, but then one day he died quietly in his sleep of old age - with Regulus' locket still around his neck. Kreacher was the first of his family in a long time not to have his head cut off and mounted on the wall when he got too old to carry the tea tray.

Upon hearing this, Kritter arrived to take his late brother's place, since his own master had happened to die around the same time and had left no heirs. Kritter is no spring chicken either, but despite his bent back, his somewhat quivering voice and his abundant ear hair, the old elf is still eager to serve and very capable in all that a house elf does.

Kritter is a traditionalist however and quite shocked at the thought of a house for elves alone (like Dobby Downs, the house the Potters offer their elves). He has therefore been promised a cupboard under the stairs which Kritter feels is a more approprite elf nest, rather than the bedroom the other elves sleep in. The Potters live in an old castle after all and they feel there is far too much work there for just a couple of elves, even with the whole family pitching in as much as possible. The elves were initially offered rooms of their own, but even more modern free elves will rather settle for something cosy and modest than alarming abundance.